Tuore artisti (ja kouluaikojen teatterisiskoni) Kehrä julkaisi tovi sitten hyisen biisin Lumenneidosta. Se toi mieleeni Vilma Jään Jäisen neidin ja muitakin lyyrisiä kuvauksia kylmistä naisista. Halusin kurkistaa hahmojen pinnan alle.
Kehrä: Lumenneito (2022)
Kehrän kappaleessa Lumenneito on viekoitteleva ja ovela henkiolento, joka keinahdellen kutsuu kulkijaa luokseen kylmettymään. Hän liikkuu pörröisten huskyjen vetämässä kuureessä ja valssaa huurteinen kruunu kutreillaan. Kappale on mystinen, karu ja helisevä. Se johdattaa talven kauniiseen ja pelottavaan tunnelmaan. Maisema on pimeä, kimaltava ja huurteine. Kuulijan kannattaa pysyä kaakaon äärellä. Mieleen lipuvat seireenit ja Muumien kammottava Jäärouva.
Maija Vilkkumaa: Prinsessa jää (2001)
Maija Vilkkumaan Prinsessa jään kuori pitää, ja ulospäin hän on tyynesti hileitä hengittää ja kaikesta selviää. Sisällä on kuitenkin tarve punastua ja vavahdella, olla haavoittuva. Pohjimmiltaan Prinsessa kokee tunteiden näyttämisen rohkeana ja viisaana. Sellainen ei kuitenkaan ole hänelle mahdollista. Kappale oli pidättyväisen nuoruuteni voimalauluja.
Litku Klemetti: Jääkuningatar (2017)
Litku Klemetin rytmikäs Jääkuningatar on myös kohotettu kuninkaalliseksi, muiden yläpuolelle. Musiikkikin on voimakasta ja menevää. Kuningatar on menettänyt kosketuksen ilon tunteisiinsa, on kylmäkin, vihainen. Hänelle jään läpi kaikki on sumeaa . Samalla äidin syliin on ikävä. Herkkyys ja tarvitsevaksi antautuminen pelottaa, jää uhokuoren piiloon.
Lehmus: Jäinen nainen (2022)
Lehmuksen Jäinen nainen on myös toisenlainen kuin pinnalta vaikuttaa. Jää ei sula hetkessä, vaikka kertoja sitä toivookin. Hän pyytää, että ihastus ei lähtisi pakoon, vaan antaisi epäröivän, jäätyneen pinnan pehmenemiselle aikaa. Kappale yltyy välillä vauhdikkaaksi ja runsaammaksi, mutta jättää tilaa pintaa rikkovalle kasvulle.
Juurakko: Kylmän tytti (2020)
Juurakon Kylmän tytti tuo sulhonsa Puhurin pojan kanssa maisemaan talven parhaat pidot. Siitä ollaan riemuissaan ja kiitollisia. Tytti kuuset kauniiksi kuorutteli ja koivun häihin hunnutteli. Vuoden aikojen vaihtelun suorastaan näkee ja tuntee juurevien blues-maneerien ja kanteleen helinän vuoropuhellessa. Juhlat siirtyvät Pohjoiseen, kun Kevät saapuu kuokkimaan kulman takaa. Kylmälle on aikansa.
Vilma Jää: Jäinen neiti (2022)
Vilma Jään Jäinen neiti on toivottu, tasapainottava ja vahva vieras ylikuumenevalle planeetallemme. Neidin toivotaan tuovan hyytä Pohjolasta seuduille sulaneville ja keleille kuumenneille. Neidillä on huntu huurtehessa ja hallassa hameensa helma. Kappale on yhtä aikaa helkkyvä ja vahva kutsuloitsu. Sen sanoma on toiveikas.
Kaikissa lauluissa kylmä kätkee sisäänsä jotakin: taikaa, lämpimiä tunteita, toivoa… Jää on voimakas, kätkevä ja houkutteleva elementti. Jää suojaa ja luo toivoa – ja välillä sen sopisi (muualta kuin ikijäätiköiltä) myös sulaa.
Tiitityy 